tiistai 28. maaliskuuta 2017

Matka pääsiäiskertomukseen



Matka pääsiäiskertomukseen on peruskoulun alaluokille soveltuva yhteistoiminnallinen työskentelykokonaisuus, joka ohjaa tiimityöskentelyyn, itsearviointiin ja vertaispalautteen antoon. Opetussuunnitelmassa Raamatun kertomuksia lähestytään oppilaan oman eettisen pohdinnan ja elämäntaitojen kehittymisen näkökulmasta. Lisää pääsiäisvinkkejä Pinterestistämme.

Jälleen lähestyy kristinuskon suurin juhla, pääsiäinen, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi.
http://www.pearltrees.com/erilaistaussaa/matka-paasiaiskertomukseen/id14964429#l193

Juutalaisuudessa pääsiäistä juhlitaan myös, mutta eri merkityksessä kuin kristinuskossa. Juutalaisille pääsiäinen on Israelin kansan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhla. Yhteisellä aterialla ihmiset muistelevat juutalaisia yhdistävää kertomusta Mooseksesta, vitsauksista ja erämaavaelluksesta. Koska Jeesus oli juutalainen, myös hän juhli pääsiäistä oman traditionsa mukaan,

Jeesuksen kuolema sijoittuu juutalaisen pääsiäisjuhlan aikaan. Raamatunkertomusten mukaan Jeesus ratsastaa sunnuntaina Jerusalemiin viettämään pääsiäistä ja ihmiset ottavat hänet vastaan heiluttamalla palmun oksia kunnioituksen merkiksi. Tämän muistoksi kristityt viettävät palmusunnuntaita.

Viikon aikana Jerusalemissa tapahtuu paljon asioita. Jeesuksen toiminta herättää närkästystä ja pelkoa. Torstaina Jeesus syö viimeisen aterian ystäviensä kanssa -jotka hekään eivät kaikki enää seiso hänen rinnallaan - ja perjantaina Jeesusta jo viedään teloitettavaksi. Kristityt kutsuvat näitä päiviä kiirastorstaiksi ja pitkäperjantaiksi.

Matka pääsiäiskertomukseen -työskentelyssä tutustutaan pääsiäiskertomuksen tapahtumiin ja työskennellään niiden äärellä ilmiölähtöisesti. Työskentelyn tavoitteena on saattaa erilaiset oppijat sekä erilaiset katsomukset vuoropuheluun sekä oppimisen ja kasvun välineiksi.

Työskentely ohjaa myös oman työskentelyn arviointiin ja vertaispalautteen antoon. Työskentelyn päätteeksi ryhmien jäsenet voivat arvioida omaa työskentelyään ja muiden ryhmien tuotoksia. Kokonaisuuden tehtävät on jaoteltu pääsiäiskertomusten eri teemojen (ystävyys, tuomio, kuolema, ihme) ja tehtävätyyppien (uskontotietous, kulttuuri, etiikka) mukaan. Yhteensä kokonaisuudessa on 12 tehtävää, joista valita.


Taidolliset tavoitteet:

Katsomusdialogitaidot
Kulttuurinen lukutaito
Eettiset taidot
Tiimityöskentelytaidot

Tiedolliset tavoitteet:

Raamatun tuntemus
Tietoa kristinuskosta ja juutalaisuudesta
Raamatun kulttuurivaikutukset

Totta, tarua vai jotain muuta? Miten löytää oma tapa suhtautua raamatunkertomuksiin? Lisää aiheesta aikaisemmassa blogikirjoituksessamme.

Matka pääsiäiskertomukseen -työskentelykokonaisuus alakouluun ja yläkouluun materiaalipankissamme.

Iloa pääsiäismatkalle toivottavat Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat

Totta, tarua vai jotain ihan muuta? Miten löytää oman tapa opettaa raamatunkertomuksia?

Meiltä uskonnonpedagogisilta kouluttajilta kysytään usein, että miten niihin raamatunkertomuksiin pitäisi suhtautua. Voinko sanoa että en itse usko niihin? Tai voinko sanoa että uskon? Miten vastata lasten hankaliin kysymyksiin kuten siihen että miksi Jumala antoi oman poikansa kuolla?

Tarinat ja kertomukset ovat nousussa niin oppimisen tutkimuksessa kuin muillakin elämänalueilla: yritykset ja järjestöt brändäävät itseään kertomusten avulla ja narratiivinen oppiminen kasvattaa suosiotaan. Uskontotunnit uskontojen kertomusperinteen äärellä voisivatkin olla narratiivisen oppimisen luvattu maa.

Uskonnolliset kertomukset eivät kuitenkaan ihan helposti avaudu meille nykylukijoille, jotka olemme kasvaneet erilaiseen maailmankuvaan ja kulttuuriin. Ei ole ihan helppoa keksiä miten vaikkapa kertomus Joonasta kalaan vatsassa liittyisi minun tai oppilaideni elämään.  Jos opettaja ei tunne olevansa kotonaan kertomusten äärellä, niiden käyttö opetuksessa tuntuu epärehelliseltä ja väkinäiseltä. Miten siis voisin itse suhtautua raamatunkertomuksiin, jotta ne oikeasti tuntuisivat pedagogisesti järkevältä valinnalta?

Yksi tapa hahmotella omaa suhtautumistapaa voisi olla erilaisten tekstilajien merkityksen pohtiminen. Raamatussa on monenlaisia tekstejä. Kysymys runon totuudesta ja merkityksestä on erityyppinen kuin kysymys historiallisen kuvauksen totuudesta tai merkityksestä.

Tähän kietoutuu myös kysymys siitä, mitä ylipäänsä tarkoittaa, että jokin teksti on tosi. Kertomus voi olla tosi tai epätosi monella tasolla: historiallisesta näkökulmasta, henkilökohtaisen vakaumuksen näkökulmasta, analogiana tai vertauskuvana jostain toisesta asiasta ja niin edelleen.

Myös Raamatun syntyhistoriaan ja tulkintatapoihin tutustuminen voi auttaa muodostamaan oman vastauksen siitä, miten raamatunkertomuksiin tulisi suhtautua. Oman suhtautumistavan tiedostaminen on tärkeää myös siksi, että se väistämättä heijastuu omaan opetukseen. Siinä missä pelastushistoriallisen tulkintatavan edustaja autta oppilaita hahmottamaan kokonaisuutta piirtämällä suurta kaarta Jumalan suunnitelmasta, eksistentiaalisen tulkitatavan omaksunut painottaa ajasta ja paikasta riippumattomien suurten elämänkysymysten pohdintaa. Opettajan tehtävänä on auttaa oppilaita ymmärtämään, että voimme ajatella eri tavalla kertomusten totuudesta. Tässä tehtävässä oman suhtautumistavan tiedostaminen on välttämätöntä.

Kertomuksiin voi aina suhtautua ainakin kertomuksina: riippumatta siitä onko kertomus tosi, se voi olla kiinnostava ja siitä voi oppia monenlaisia asioita. Samalla tapaa kuin voimme pohtia Dostojevskin äärellä monenlaisia asioita riippumatta siitä, oliko kertomus tosi.

Opettajan rooli kertomusten kanssa voisikin olla pikemminkin näkökulmien avaamista kertomuksiin kuin oikeiden vastauksien antamista. Kertomuksia voi myös käyttää ajatusleikkinä ja harjoituksina asettua toisen asemaan. Jos oppilas sanoo että minä en usko Jumalaan, opettaja voi sanoa että ei sinun tarvitsekaan uskoa. Nämä ihmiset kertomuksessa uskoivat ja voimme yrittää ymmärtää millaista heidän elämänsä oli. Samalla opitaan tärkeitä ajattelun taitoja ja empatiaa.

Jos oppilas kysyy onko kertomus totta, opettaja voi esimerkiksi sanoa, että tapahtumista on niin kauan aikaa, että emme voi ihan varmasti tietää. Oppilaiden kanssa voidaan miettiä millä eri tavoilla kertomuksessa esiin nousseet asiat voivat olla totta. Onko totta että toisista pitää välittää? Onko totta että me ihmiset olemme välillä erehtyväisiä? Onko totta että elämä on välillä monimutkaista?

Toki opettajan on hyvä tietää myös keskeisimmät seikat Raamatun historiallisesta taustasta: esimerkiksi, että Jeesus on ollut ihan oikea historiallinen hahmo ja että meillä ei ole riittävää historiallista todistusaineistoa siitä, että Joonan kertomus olisi historiallisessa mielessä tosi. On myös hyvä huomata kulttuuriero 'historiankirjoitukseen' suhtautumisessa: Raamatun koonneet kirjoittajat eivät pyrkineet objektiiviseen historiankirjoitukseen samalla tapaa kuin miten me sen ymmärrämme. He välittivät ensisijaisesti uskonnollista perinnettä.

Kertomuksilla on kautta historian välitettyä tietoa, vahvistettu yhteenkuuluvuutta, pohdittu elämä suuria kysymyksiä, pidetty yllä kulttuuriperintöä sekä viihdytetty itseä ja muita jo kauan ennen kirjoitustaitoa. Näitä samoja funktioita niillä voi olla myös edelleen osana uskonnonopetusta. 

Opetussuunnitelman mukaista materiaalia Raamatun käsittelyyn materiaalipankissamme.

- Essi Ikonen, Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Laskiainen - lumella tai ilman


Laskiaisena lasketaan mäkeä ja laskeudutaan paastoon 


Laskiaisblogissamme tänä vuonna kaksi työskentelyä: voit valita joko laskiaisperinteisiin liittyvän laskiaiskertomuksen ja -bingon tai luokan yhteisen ekopaastotyöskentelyn. Tai valitse vaikka molemmat! Laskiaisvinkkejä myös Pinterest-sivullamme.

Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi
Laskiainen on varsin vanha juttu. Laskiaisesta alkanutta kevätpaastoa on vietetty 1400 vuoden ajan, jo 600-luvulta saakka. Katolisen kirkon aikana keskiajalla joulu päättyi Nuutin päivään, josta alkoi pitkä pyhätön kausi eli härkäviikot. Härkäviikot puolestaan lopetti laskiainen, joka merkitsi paaston alkamista. Keskiajalla laskiaisesta muodostui varsin riehakas karnevaali, jolloin herkuteltiin lihalla ja herkuilla. Karnevaalin jälkeen oli aika aloittaa paasto eli sanoa lihalle ja herkuille jäähyväiset seitsemäksi viikoksi pääsiäiseen saakka. Reformaation myötä Suomen kirkosta tuli luterilainen, eivätkä kevätpääston määräykset enää koskeneet luterilaisia. Laskiaisen vietto jäi.

Paaston aika alkaa laskiaisesta, tarkkaan ottaen laskiaistiistain jälkeisestä keskiviikosta jota kutsutaan tuhkakeskiviikoksi. Tuhkakeskiviikon perinne on ollut kirkossa käynti ja tuhkaristin piirtäminen otsaan katumuksen merkiksi. Tänä vuonna laskiainen on vasta helmikuun lopulla, 28.2.

Paaston aikana on ollut myös tapana rauhoittua odottamaan tulevaa pääsiäistä. Rauhoittuminen ja kohtuullisuus ovat tarpeen myös nykyajan elämässä. Paastoperinnettä on elvytetty myös luterilaisessa kirkossa. Esimerkiksi ekopaasto kutsuu miettimään omia kulutusvalintoja ja ympäristöä pääsiäistä edeltävän paaston ajan.

Suomessa laskiaisena saatetaan edelleen syödä rasvaisia ruokia, kuten lihalla höystettyä hernekeittoa eli rokkaa ja kermavaahdolla sekä hillolla tai mantelimassalla täytettyjä laskiaispullia. Laskiaistiistaina Suomessa on perinteisesti "laskeuduttu paastoon" laskemalla mäkeä pulkalla tai suksilla. Laskiaisen vietto ei kuitenkaan riipu siitä, onko maassa lunta!

Bingo laskiaisen sanoista

Sananselitysbingo on hauska tapa tukea oppilaiden käsitteellisen ajattelun kehittymistä. Edellisen lukutekstin pohjalta voi tehdä luokassa bingon.

1. Luetaan teksti lukupareissa tai kuunnellaan teksti opettajan lukemana.
2. Parit kirjoittavat vihjeiden sanat bingoruudukkoon vapaavalintaisessa järjestyksessä.
3. Oppilaat saavat hetken aikaa painaa sanoja mieleensä. Sitten lukupaperit otetaan pois.
4. Opettaja lukee vihjeet.
5. Pari, jonka bingorivi tulee ensimmäisenä täyteen, huutaa bingo.
6. Tarkistetaan, ovatko bingon saajat muistaneet sanojen merkitykset oikein.
7. Bingoa voidaan jatkaa kunnes kaikki parit ovat saaneet bingon. Niin kaikki sanat tulee käytyä vielä merkityksineen läpi.

Helpotettu versio: oppilaat piirtävät tai kirjoittavat sanat ruudukkoon. Sanoja luetaan ääneen satunnaisessa järjestyksessä.

Teksti, vihjeet ja bingoruudukko erillisenä tiedostona (linkki)



Luokan yhteinen ekopaasto

1. Miettikää mistä asioista voisitte luopua paastokauden ajaksi jotta ympäristö (luonto tai muut ihmiset) voisi paremmin.
2. Kirjoittakaa kaikki ehdotukset yhteiselle listalle.
3. Laittakaa lista sekä tyhjä julistepaperi luokan seinälle paaston ajaksi. Julistepaperi voidaan otsikoida esim. Meidän luokan ekopaasto.
4. Leikatkaa kuppiin tyhjiä paperilappuja (sellaisia mihin mahtuu kirjoittamaan yhden asian listalta). 5. Oppilaat valitsevat listalta paastoteon ja kun ovat täyttäneet sen, täyttävät lapun ja liimaavat sen julisteeseen. Listaa voi myös täydentää uusien asioiden tullessa mieleen.
6. Ennen pääsiäistä työ puretaan ja pidetään juhlat. Voitte asettaa jonkin tavoitteen lappujen määrälle ja sopia siitä miten tavoitteen saavuttamista juhlistetaan.
7. Paaston purku: jaotellaan lappuset siten että samat sisällöt samaan pinoon. Katsotaan mitä asioita on tehty paljon ja mitä vähän.
Keskustellaan: miltä tuntui luopua asioista? huomasitteko että teoillanne oli jotain vaikutusta omaan ajatteluunne tai ympäristöön?

j.k. Lue lisää mm. karnevaaleista ja lihan jäähyväisistä viime vuoden blogipostauksestamme Laskiaisesta se alkaa...

perjantai 17. helmikuuta 2017

Dialogissa kohtaan toisen


Vierailijakynänä KTM Katja Castillo, joka tutkii väitöskirjassaan dialogifilosofi Emmanuel Levinasin ajattelua subjektin rakentumisen näkökulmasta. Levinasissa kiehtoo kutsu eettisyyteen, vastuullisuuteen ja toiseuden kohtaamiseen kaiken oppimisen lähtökohtana. Katja osallistui Dialogitaitaja koulutukseen Oulussa ja pohtii tässä koulutusta Levinasin filosofian valossa. 

"Itsensä kyseenalaistaminen on tervetulotoivotus täysin toiselle." 
- Emmanuel Levinas - 

Opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen keskiössä on ihmisenä ja kansalaisena kasvaminen: ihmisyyden ydintä tavoitellaan OPS-issa seitsemästä erilaisesta näkökulmasta, 1. ajattelun ja oppimaan oppimisen, 2. kulttuurisen osaamisen ja vuorovaikutuksen, 3. itsestään huolehtimisen ja arjen taitojen, 4. monilukutaidon, 5. TVT-osaamisen, 6. työelämätaitojen ja yrittäjyyden sekä 7. osallistuvan vaikuttamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen kautta. 

Dialogitaitaja-koulutus osoitti mielekkäällä tavalla, kuinka kaikilla näillä seitsemällä osa-alueella tarvitaan dialogitaitoja. Kaiken oppimisen taustalla on kohtaamisia ihmisen ja moninaisen maailman välillä, jossa taito kuunnella, kommunikoida ja käydä dialogia itsen ja toisen välillä on ensiarvoisen tärkeää. 

Kouluttaja-Raili Oulun UPEAT-koulutuksessa.
Dialogitaitaja-koulutus rakentui teorian ja käytännön harjoitteiden monipuolisesta kokonaisuudesta, joka antoi mahdollisuuden pohtia koulua katsomusten ja erilaisten arvojen välisen dialogin paikkana sekä antoi opettajalle käytännön työkaluja ohjata lapsia dialogin saloihin luokkatilanteessa. Koulutuksessa oli hienosti huomioitu erilaisia nettisovelluksia, joita voisi hyödyntää pedagogisina työkaluina dialogitaitojen harjoitteluun. 

Luovuus ja uudenlaiset menetelmät ovatkin mielestäni tervetulleita avaamaan turvallista ja osallistavaa tilaa dialogisuudella kasvatuksessa, sillä ilman turvallista tilaa ja paikkaa, erilaisuus jää etäiseksi ja siltä halutaan suojautua vetäytymällä omien vahvojen mielipiteiden taakse piiloon. Dialogitaitaja-koulutuksessa juuri vahvat mielipiteet valjastettiin oivallisesti avaamaan keskustelua reagointikorttien avulla: kannattaa lähteä koulutukseen oppimaan, miten se oikein on mahdollista!

Liettuassa syntynyt, mutta Ranskassa elämäntyönsä tehnyt filosofi Emmanuel Levinas, johon Dialogitaitaja-koulutuksessakin viitattiin, puhuu toisen ihmisen arvoituksellisuudesta. Hän mukaansa emme voi koskaan olettaa tietävämme kaikkea toisesta. Avoin dialogi vaatiikin meiltä jokaiselta itsensä ja oman tietämisensä kyseenalaistamista. Dialogisuus on avoimuutta kohdata erilaisuutta vailla tarvetta muuttaa sitä samanlaisuudeksi. Me emme voi hallita toista tietämisemme kautta, emmekä myöskään ajatella, että olisimme täysin samanlaisia muiden kanssa (emme edes niiden ihan parhaiden kavereidenkaan kanssa!) 

Tämä ei tarkoita, etteikö meidän tulisi rakentaa suhteita toinen toisiimme. Päin vastoin, toisen ihmisen äärettömyys kutsuu meidät päättymättömälle tutkimusmatkalle, jossa yhteyden keskeisenä merkityksensä on rakentua ihmisyydessä sekä arvostaa ihmisyyden moninaisuutta. Me voimme oppia tuntemaan dialogin kautta toisen lisäksi myös itseämme. Ilman toista, erilaista, vierasta, lähimmäistä ei ole myöskään minua, tuttua, samaa. Toisen kasvoilla näen itseni. Se miten toinen reagoi minun sanoihin, on ennen kaikkea viesti minulle, siitä miten toinen näkee ja kuulee minut. 

Levinasin filosofia avaakin kasvatuksessa mielenkiintoisen suhteen opettajan, oppilaan sekä maailman välillä. Kasvatuksessa opettaja tuo luokkaan oman ammattitaitonsa, kypsyytensä sekä halunsa avata maailmaa oppilailleen, hän edustaa ympäröivää yhteiskuntaa ja OPSin suuntaamana ohjaa opetustilanteita, jotta jokaisella oppilaalla olisi yhtäläiset mahdollisuudet ihmisyydessä ja kansalaisuudessa kasvuun. 

Toisaalta jokainen oppilas edustaa opettajalle arvoituksellista toiseutta, jolle opettaja on vastuussa. Jokainen oppilas tuo luokkaan oman historiansa sekä tulevaisuutensa määrittelemättömiä mahdollisuuksia. Ennakko-oletukset oppilaiden taustasta, perheiden arvomaailmasta sekä kulttuurisesta taustasta asettavat ehtonsa opetustilanteelle, mutta toisinaan opettajankin olisi hyvä harjoittaa omia dialogitaitojaan käymällä omat positiiviset sekä negatiiviset ennakkoluulonsa tietoisesti läpi. 

Dialogitaitaja-koulutuksessa annettiin mukavasti kättä pidempää myös tällaiseen harjoitteluun. Dialogitaitoja rohkeasti harjoitteleva ja opettava opettaja voi parhaimmillaan auttaa oppilaitaan erilaisine taustoineen ja arvoineen oppimaan toinen toisiltaan erilaisuuden hyväksymisen lisäksi moninaisuuden aitoa kohtaamista levinasilaisessa hengessä. 

Loppujen lopuksi dialogissa on kyse kyvystä kohdata toinen ihminen ainutlaatuisena ja ainutkertaisena toisena. Aidossa kohtaamisessa on läsnä aina enemmän kuin minä koskaan voin itse ymmärtää. Se tekee nöyräksi hyvällä tavalla. En usko, että meistä kukaan tulee tällä ihmisyyden saralla koskaan täysin valmiiksi, minkä vuoksi yhdessä harjoittelu voi olla sekä opettajalle että oppilaille hieno mahdollisuus oppia uutta itsestään sekä toisesta! 

Kevään 2017 UPEAT-koulutukset.
Dialogitaitaja-materiaali verkossa.