tiistai 15. elokuuta 2017

Upea koulun alku dialogitaitoja vahvistaen ja #upeakoulunalku -kampanja

Koulujen alku on loistava mahdollisuus vahvistaa oppilaiden dialogitaitoja uuden ryhmän kanssa tai tuttujen koululaisten kanssa uudelleen aloittaessa. Itseilmaisua ja toisen kuuntelemista sekä omien ja toisten tunteiden tunnistamista on helppo harjoitella kesäkuulumisien äärellä.

Olimme 10.8. mukana Heurekassa kouluttamassa dialogitaitojen edistämistä opetuksessa pääkaupunkiseudun pienryhmäisten uskontojen sekä oman äidinkielen opettajille. Siellä opettajien kanssa syntyi idea hyödyntää koulun alkaessa Dialogitaitaja-materiaaliin kuuluvia Rohkaisevan kysymisen kortteja niin katsomusopetuksessa kuin monissa muissakin oppiaineissa vaikkapa kesämuistoja kerratessa tai ensimmäisten päivien aamupiirissä.

Vinkkejä dialogitaitojen vahvistamiseen koulun alkaessa


1. Rohkaisevan kysymisen kortit

Istukaa ringissä ja jokaisella voi olla rohkaisevan kysymisen kortit (monista kaksipuoleisena). Vuorotellen jokainen saa kertoa kesästä yhden valitsemansa asian. Kun yksi kertoo kuulumisia, voivat muut nostaa kortteja reagoidakseen kerrottuun. Opettaja pysäyttää tilanteen ja kysyy, miksiköhän nostitte juuri tuon kortin. Voidaan kertoa ajatuksia ääneen ja tämän jälkeen käyttää korttien takana olevia rohkaisevia kysymyksiä kuullaksenne lisää kesäkuulumisen kertojalta. Oikeita vastauksia tehtävässä ei ole. Tavoitteena on kuulla ja ymmärtää toisen kesäkokemus sellaisena, kuin hän on sen kokenut ja oppia kysymään elämäntilanteissa ystäviltä ja perheenjäseniltä lisää rohkaisevia kysymyksiä.  Keskustelkaa yhdessä siitä, miksi eri tilanteissa voi nousta erilaiset kortit. Kenestä reaktio kertoo ja miten voimme muuttaa omaa toimintaamme rohkaisevammaksi tänä lukuvuonna? Kiinnittäkää rohkaisevan kysymyksen kortit jonnekin näkyville luokkaan ja rohkaise opiskelijoita käyttämään rohkaisevan kysymyksen kysymyksiä vapaa-ajalla. Keskustelkaa seuraavana päivänä, millaisia reaktioita ja kokemuksia ihmisillä oli rohkaisevien kysymysten kanssa.


Mikäli ryhmä tuntuu liian suurelta, voitte jakaantua vaikka ensimmäisten kuulumisten jälkeen kahteen rinkiin. Toisaalta voisi olla arvokasta kuulla yhdessä kaikkien kuulumisia. Harjoitusta voi tehdä useampana päivänä niin, että koko luokka pääsee kertomaan oman kesänsä kuulumisen. Huomaathan, että kaikki eivät välttämättä kerro kesän kohokohtaa, vaan kuulumisissa voi olla haastaviakin kuulumisia, joita oppilaat saattavat haluta jakaa. Anna tilaa myös näille kuulumisille vahvistaen turvallisen tilan luomista luokassasi tai ryhmässäsi.

Työskentelyä voi harjoitella käyttämällä myös valmiita esimerkkilauseita. Katso Dialogitaitaja-materiaalista ohjeet työskentelyyn.

Tarvikkeet (sisältää linkit):   
Rohkaisevan kysymisen kortit
Esimerkkilauseita
Ohjeet työskentelyyn


2. Minä dialogin osapuolena

Valmiin monistepohjan avulla oppilaat voivat pohtia omia temperamenttipiirteitään, arvojaan ja unelmiaan. Nämä taustatekijät vaikuttavat ihmisen tapoihin toimia dialogitilanteissa. Katso ohjeet työskentelyyn Dialogitaitaja-materiaalista.



3. Jokaisessa meistä on jotakin hyvää - työskentelyä tähdillä

Lue Essin blogipostaus tähtien monipuolisista käyttömahdollisuuksista.

Materiaaleissamme on useita konkreettisia työkaluja dialogitaitojen edistämiseen ja harjoitteluun turvallisella tavalla. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja positiivinen pedagogiikka ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi opetuksessa. Suositut tähdet ja muut arviointimateriaalimme tukevat oppilaan omien vahvuuksien löytämistä sekä itse- ja vertaisarvioinnin toteuttamista.

Arvointimateriaaleihin




Vinkkejä dialogiseen työskentelyyn kuvia hyödyntämällä aikasemmassa blogipostauksessamme!  

Tule mukaan voimaantumaan ja voimaannuttamaan muita koulun alun kampanjaamme #upeakoulunalku!


Osallistu koulun alun kampanjaamme jakamalla kuva lukuvuoden aloituksen tunnelmista tai opetusideasta hashtagilla #upeakoulunalku sosiaalisessa mediassa (instagram, facebook, twitter). Kaikkien osallistujien kesken arvomme Uudistuva uskonnon opetus -kirjan. Jaa kuvasi faceryhmässämme UPEAT - uskonnonpedagogiset asiantuntijat tai julkisena muissa palveluissa elokuun loppuun mennessä, jotta näemme sen ja käytä myös hashtagia #uskonnonopetus. Voit jakaa vaikka dialogiharjoituksesta tunnelmaotoksen.

Upeaa koulun alkua kaikille!

Uskonnonopetus.fi -kouluttajat Mari Huotari ja Salla Vainio

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Mitä kerron kuvista? Kuvien avulla lukuvuosi käyntiin.

Lukuvuoden alkaessa kuvat ovat mainio tapa kesämuistojen läpikäyntiin, tutustumiseen ja ryhmäyttämiseen tai oppilaiden ajattelun virittämiseen kohti tulevan vuoden aihepiirejä.
Katsomusaineissa kuvat voivat toimia mm. elämänkysymysten pohdinnan tukena. Kuvien kautta voidaan lähestyä myös oppiaineen sisältöjä ja keskeisiä käsitteitä.

Luovan ajattelun harjoituksia kuvien ja käsitteiden avulla.
Tästä blogista löydät kolme erilaista työskentelyä, jotka voit toteuttaa koulun alkessa joko oman ryhmäsi kanssa tai katsomusaineiden tunneilla.Oikeita vastauksia ei ole, eikä työskentelyssä oppilaiden tarvitse tietää kuvan taustaa tai mitä siinä tapahtuu. Usein oppilaat kuitenkin kiinnostuvat kuvista ja haluavat tietää niistä jotain, joten jos aika antaa periksi niin sukeltakaa ihmeessä myös kuvien teemoihin ja taustoihin. Voit käyttää valmiita taidekuvia ja sanakortteja (kirjoituksen lopussa liitteissä) tai valita omat. Sanoja voi myös keksiä yhdessä oppilaiden kanssa.


1. Miltä kesälomani näytti? (lomaterveiset)

Tarvikkeet: 1 kpl jokaista kuvaa yhdessä katsottavaksi

Hellettä vai koleaa? Miltä kesäsi näytti?
Katsostaan ensin kaikkia kuvia yhdessä. Oppilaat miettivät ensin rauhassa, mikä kuva vastasi heidän omaa kesälomaansa parhaiten. Kuvat sijoitetaan eri puolille luokkaa ja oppilaat menevät valitsemansa kuvan luo. Pohditaan yhdessä, millainen tunnelma eri kuvista välittyy ja mitä niissä ehkä tapahtuu. Halukkaat voivat samalla jakaa jonkun kesämuistonsa. Miksi he valitsivat juuri sen kuvan?

2. Puhuvat kuvat (samastuminen ja dialogi kuvan kanssa, työskentely pareissa / ryhmissä)

Tarvikkeet: 1 kpl jokaista kuvaa yhdessä katsottavaksi

Katsotaan ensin kaikkia kuvia yhdessä. Oppilaat valitsevat pareissa/ryhmissä jonkun kuvista ja miettivät, mitä siinä tapahtuu, mitä kuvan henkilöt tai asiat voisivat sanoa ja mitä kuvan ottamisen jälkeen voisi tapahtua. Tehtävänä on esittää tilanne muille ryhmille ja muut arvaavat, mistä kuvasta on kyse.

3. Yhdistä kuva ja sanat (luova käsitteellinen ajattelu, työskentely pareissa / ryhmissä)

Tarvikkeet: useampi kpl samaa kuvaa, pino sanakortteja per ryhmä


Mitkä sanat voisivat sopia kuvaan?
Kuvat ovat pinoissa sopivalla paikalla luokassa niin, että jokainen oppilas voi käydä rauhassa katsomassa niitä, valita itselleen yhden kuvan ja ottaa sen mukaansa. Tämän jälkeen oppilaat kokoontuvat ryhmiin ja kertovat muille ryhmäläisille, miksi valitsivat kyseisen kuvan.

Työskentelyn toisessa vaiheessa oppilaat valitsevat pöydällä olevista sanakorteista itselleen kolme sanaa. Ryhmäläiset voivat valita myös keskenään samoja sanoja. Kun kaikki ovat valinneet haluamansa sanat, oppilaat kertovat toisilleen, miten heidän valitsemansa sanat liittyvät heidän mielestään kyseiseen kuvaan.

Huom. Vieraat käsitteet voidaan selittää oppilaille. Myöskään tässä tehtävässä ei ole valmiita vastauksia eikä oppilaiden tarvitse tietää teosten taustoja! Tavoitteena on oppilaiden oman luovan ajattelun tukeminen.

https://www.uskonnonopetus.fi/upeat-kiertue-2017-2018/Liitteet:

Taidekuvat

Sanakortit kesäsanoista

Sanakortit uskonnon sanoista


Uskonnonopetus.fi sukeltaa tänä lukuvuonna Lue kuvaa -teemaan: luvassa on maksutonta koulutusta eri puolilla Suomea sekä maksutonta opetusmateriaalia verkossa. Lisätietoa Lue kuvaa - teemasta edellisestä blogikirjoituksestamme.

Tsemppiä töiden alkuun toivottavat Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat 

Mari Huotari, Essi Ikonen, Raili Keränen-Pantsu ja Salla Vainio


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Lue kuvaa - visuaalisen kulttuurin monilukutaitoa katsomusopetukseen

 Kirjoitussarjassa pureudutaan kuvien ja monilukutaidon kiehtovaan maailmaan.


Monilukutaito on yksi uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteista. Sillä tarkoitetaan erilaisten tekstien (sanat, numerot, kuvat, äänet, liikkeet ja näiden yhdistelmät) tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja sekä kykyä hahmottaa eri tiedonalojen tapoja lähestyä ja tutkia maailmaa.

Klikkaa sisään interaktiiviseen Thinglink -kuvaan!

[Albert Edelfelt, Kristus ja Mataleena, 1890, Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen]

Monilukutaito on myös ensi vuoden UPEAT -koulutustemme teemana! Koulutusten tueksi ja välineeksi opettajan arkityöhön olemme työstäneet kuvagalleriaa, jossa taiteen tunnetut ja vähemmät tunnetut teokset johdattavat oppimaan monilukutaitoa sekä uskonnon ja kuvataiteen opetussuunnitelmien sisältöjä. Samalla opitaan tutkimaan omaa ja muiden kulttuuriperintöä eri näkökulmista ja erilaisia teknologisia välineitä hyödyntäen sekä toimitaan itse aktiivisina tuottajina.

Tehtävien taustalla on Turun yliopiston kuvataiteen didaktikon Marjo Räsäsen kehittämä kuvien monilukemisen malli, jossa identiteettityö ja ympäröivän kulttuurin tarkastelu kietoutuvat yhteen. Kuvia luetaan dialogissa kuvan tekijän ja hänen maailmansa kanssa uppoutuen vaihe vaiheelta syvemmälle kuvan erilaisiin merkityksiin ja tulkintoihin. Näin oppilaan suhde ja ymmärrys sekä visuaalisesta kulttuurista että eri kulttuurien katsomusperinteistä syvenee. Kuvat toimivat myös siltana yksilöiden ja kulttuurien välillä ja luovat pohjaa dialogiselle vuorovaikutukselle eri kulttuuristen ja uskonnollisten ryhmien välillä.


Kuvagalleriaan on tulossa sekä Suomen että Euroopan taiteen klassikkoteoksia. Työn alla on myös nykytaidetta ja sakraalitaidetta eri uskonnollisista perinteistä. Lisäksi arkkisymboleiden asiantuntijat ja tutkijat Ali Qadir ja Tatiana Tiaynen aloittavat syksyllä työstämään galleriaa, jossa tiettyjä kulttuurienvälisiä symboleita ja niiden erilaisia merkityksiä tarkastellaan niissä erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa, joissa ne ilmenevät. Materiaaliin kuuluu myös interaktiivinen aikajana taidehistoriasta sekä tarinallisia kuvaesityksiä taiteilijoista.


Meillä on ollut ilo työstää Lue kuvaa -materiaalia yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Marjon, Alin ja Tatianan lisäksi mukana on symbolitutkija Liisa Väisänen, joka on uppoutunut valitsemiimme teoksiin ja niiden symboliikkaan liisamaisella innolla ja pieteetillä. Ateneumin taidemuseon asiantuntijat Satu Itkonen ja Anja Olavinen ovat kaikkien kiireidensä keskellä auttaneet Suomen kultakauden tekstien kanssa ja antaneet meille arvokkaita kommentteja materiaalista. Kansallisgalleria on ystävällisesti tarjonnut kuvat käyttöömme. Kiesuksen Antti Huotari on tehnyt suuren työn graafisen suunnittelun ja tekniikan parissa. Useat opettajat ovat kommentoineet ja tuoneet mukaan hyviä ideoita.

Yhteinen inspiroiva työ kulttuuriperinnön ja katsomusten välisen dialogin äärellä jatkuu. Tervetuloa mukaan mahtavaan joukkoomme osallistumalla UPEAT -koulutukseen lukuvuodella 2017-2018. Otamme myös mielellämme vastaan kommentteja materiaalista!

MUUTOKSIA: Savonlinna 11.10. ja Mikkeli 12.10.


Iloa kevääseen toivottavat Agricolan uskonnon
pedagogiset kouluttajatEssi Ikonen, Mari Huotari, Raili Keränen-Pantsu ja Salla Vainio

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Matka pääsiäiskertomukseen



Matka pääsiäiskertomukseen on peruskoulun alaluokille soveltuva yhteistoiminnallinen työskentelykokonaisuus, joka ohjaa tiimityöskentelyyn, itsearviointiin ja vertaispalautteen antoon. Opetussuunnitelmassa Raamatun kertomuksia lähestytään oppilaan oman eettisen pohdinnan ja elämäntaitojen kehittymisen näkökulmasta. Lisää pääsiäisvinkkejä Pinterestistämme.

Jälleen lähestyy kristinuskon suurin juhla, pääsiäinen, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi.
http://www.pearltrees.com/erilaistaussaa/matka-paasiaiskertomukseen/id14964429#l193

Juutalaisuudessa pääsiäistä juhlitaan myös, mutta eri merkityksessä kuin kristinuskossa. Juutalaisille pääsiäinen on Israelin kansan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhla. Yhteisellä aterialla ihmiset muistelevat juutalaisia yhdistävää kertomusta Mooseksesta, vitsauksista ja erämaavaelluksesta. Koska Jeesus oli juutalainen, myös hän juhli pääsiäistä oman traditionsa mukaan,

Jeesuksen kuolema sijoittuu juutalaisen pääsiäisjuhlan aikaan. Raamatunkertomusten mukaan Jeesus ratsastaa sunnuntaina Jerusalemiin viettämään pääsiäistä ja ihmiset ottavat hänet vastaan heiluttamalla palmun oksia kunnioituksen merkiksi. Tämän muistoksi kristityt viettävät palmusunnuntaita.

Viikon aikana Jerusalemissa tapahtuu paljon asioita. Jeesuksen toiminta herättää närkästystä ja pelkoa. Torstaina Jeesus syö viimeisen aterian ystäviensä kanssa -jotka hekään eivät kaikki enää seiso hänen rinnallaan - ja perjantaina Jeesusta jo viedään teloitettavaksi. Kristityt kutsuvat näitä päiviä kiirastorstaiksi ja pitkäperjantaiksi.

Matka pääsiäiskertomukseen -työskentelyssä tutustutaan pääsiäiskertomuksen tapahtumiin ja työskennellään niiden äärellä ilmiölähtöisesti. Työskentelyn tavoitteena on saattaa erilaiset oppijat sekä erilaiset katsomukset vuoropuheluun sekä oppimisen ja kasvun välineiksi.

Työskentely ohjaa myös oman työskentelyn arviointiin ja vertaispalautteen antoon. Työskentelyn päätteeksi ryhmien jäsenet voivat arvioida omaa työskentelyään ja muiden ryhmien tuotoksia. Kokonaisuuden tehtävät on jaoteltu pääsiäiskertomusten eri teemojen (ystävyys, tuomio, kuolema, ihme) ja tehtävätyyppien (uskontotietous, kulttuuri, etiikka) mukaan. Yhteensä kokonaisuudessa on 12 tehtävää, joista valita.


Taidolliset tavoitteet:

Katsomusdialogitaidot
Kulttuurinen lukutaito
Eettiset taidot
Tiimityöskentelytaidot

Tiedolliset tavoitteet:

Raamatun tuntemus
Tietoa kristinuskosta ja juutalaisuudesta
Raamatun kulttuurivaikutukset

Totta, tarua vai jotain muuta? Miten löytää oma tapa suhtautua raamatunkertomuksiin? Lisää aiheesta aikaisemmassa blogikirjoituksessamme.

Matka pääsiäiskertomukseen -työskentelykokonaisuus alakouluun ja yläkouluun materiaalipankissamme.

Iloa pääsiäismatkalle toivottavat Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat

Totta, tarua vai jotain ihan muuta? Miten löytää oman tapa opettaa raamatunkertomuksia?

Meiltä uskonnonpedagogisilta kouluttajilta kysytään usein, että miten niihin raamatunkertomuksiin pitäisi suhtautua. Voinko sanoa että en itse usko niihin? Tai voinko sanoa että uskon? Miten vastata lasten hankaliin kysymyksiin kuten siihen että miksi Jumala antoi oman poikansa kuolla?

Tarinat ja kertomukset ovat nousussa niin oppimisen tutkimuksessa kuin muillakin elämänalueilla: yritykset ja järjestöt brändäävät itseään kertomusten avulla ja narratiivinen oppiminen kasvattaa suosiotaan. Uskontotunnit uskontojen kertomusperinteen äärellä voisivatkin olla narratiivisen oppimisen luvattu maa.

Uskonnolliset kertomukset eivät kuitenkaan ihan helposti avaudu meille nykylukijoille, jotka olemme kasvaneet erilaiseen maailmankuvaan ja kulttuuriin. Ei ole ihan helppoa keksiä miten vaikkapa kertomus Joonasta kalaan vatsassa liittyisi minun tai oppilaideni elämään.  Jos opettaja ei tunne olevansa kotonaan kertomusten äärellä, niiden käyttö opetuksessa tuntuu epärehelliseltä ja väkinäiseltä. Miten siis voisin itse suhtautua raamatunkertomuksiin, jotta ne oikeasti tuntuisivat pedagogisesti järkevältä valinnalta?

Yksi tapa hahmotella omaa suhtautumistapaa voisi olla erilaisten tekstilajien merkityksen pohtiminen. Raamatussa on monenlaisia tekstejä. Kysymys runon totuudesta ja merkityksestä on erityyppinen kuin kysymys historiallisen kuvauksen totuudesta tai merkityksestä.

Tähän kietoutuu myös kysymys siitä, mitä ylipäänsä tarkoittaa, että jokin teksti on tosi. Kertomus voi olla tosi tai epätosi monella tasolla: historiallisesta näkökulmasta, henkilökohtaisen vakaumuksen näkökulmasta, analogiana tai vertauskuvana jostain toisesta asiasta ja niin edelleen.

Myös Raamatun syntyhistoriaan ja tulkintatapoihin tutustuminen voi auttaa muodostamaan oman vastauksen siitä, miten raamatunkertomuksiin tulisi suhtautua. Oman suhtautumistavan tiedostaminen on tärkeää myös siksi, että se väistämättä heijastuu omaan opetukseen. Siinä missä pelastushistoriallisen tulkintatavan edustaja autta oppilaita hahmottamaan kokonaisuutta piirtämällä suurta kaarta Jumalan suunnitelmasta, eksistentiaalisen tulkitatavan omaksunut painottaa ajasta ja paikasta riippumattomien suurten elämänkysymysten pohdintaa. Opettajan tehtävänä on auttaa oppilaita ymmärtämään, että voimme ajatella eri tavalla kertomusten totuudesta. Tässä tehtävässä oman suhtautumistavan tiedostaminen on välttämätöntä.

Kertomuksiin voi aina suhtautua ainakin kertomuksina: riippumatta siitä onko kertomus tosi, se voi olla kiinnostava ja siitä voi oppia monenlaisia asioita. Samalla tapaa kuin voimme pohtia Dostojevskin äärellä monenlaisia asioita riippumatta siitä, oliko kertomus tosi.

Opettajan rooli kertomusten kanssa voisikin olla pikemminkin näkökulmien avaamista kertomuksiin kuin oikeiden vastauksien antamista. Kertomuksia voi myös käyttää ajatusleikkinä ja harjoituksina asettua toisen asemaan. Jos oppilas sanoo että minä en usko Jumalaan, opettaja voi sanoa että ei sinun tarvitsekaan uskoa. Nämä ihmiset kertomuksessa uskoivat ja voimme yrittää ymmärtää millaista heidän elämänsä oli. Samalla opitaan tärkeitä ajattelun taitoja ja empatiaa.

Jos oppilas kysyy onko kertomus totta, opettaja voi esimerkiksi sanoa, että tapahtumista on niin kauan aikaa, että emme voi ihan varmasti tietää. Oppilaiden kanssa voidaan miettiä millä eri tavoilla kertomuksessa esiin nousseet asiat voivat olla totta. Onko totta että toisista pitää välittää? Onko totta että me ihmiset olemme välillä erehtyväisiä? Onko totta että elämä on välillä monimutkaista?

Toki opettajan on hyvä tietää myös keskeisimmät seikat Raamatun historiallisesta taustasta: esimerkiksi, että Jeesus on ollut ihan oikea historiallinen hahmo ja että meillä ei ole riittävää historiallista todistusaineistoa siitä, että Joonan kertomus olisi historiallisessa mielessä tosi. On myös hyvä huomata kulttuuriero 'historiankirjoitukseen' suhtautumisessa: Raamatun koonneet kirjoittajat eivät pyrkineet objektiiviseen historiankirjoitukseen samalla tapaa kuin miten me sen ymmärrämme. He välittivät ensisijaisesti uskonnollista perinnettä.

Kertomuksilla on kautta historian välitettyä tietoa, vahvistettu yhteenkuuluvuutta, pohdittu elämä suuria kysymyksiä, pidetty yllä kulttuuriperintöä sekä viihdytetty itseä ja muita jo kauan ennen kirjoitustaitoa. Näitä samoja funktioita niillä voi olla myös edelleen osana uskonnonopetusta. 

Opetussuunnitelman mukaista materiaalia Raamatun käsittelyyn materiaalipankissamme.

- Essi Ikonen, Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Laskiainen - lumella tai ilman


Laskiaisena lasketaan mäkeä ja laskeudutaan paastoon 


Laskiaisblogissamme tänä vuonna kaksi työskentelyä: voit valita joko laskiaisperinteisiin liittyvän laskiaiskertomuksen ja -bingon tai luokan yhteisen ekopaastotyöskentelyn. Tai valitse vaikka molemmat! Laskiaisvinkkejä myös Pinterest-sivullamme.

Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi
Laskiainen on varsin vanha juttu. Laskiaisesta alkanutta kevätpaastoa on vietetty 1400 vuoden ajan, jo 600-luvulta saakka. Katolisen kirkon aikana keskiajalla joulu päättyi Nuutin päivään, josta alkoi pitkä pyhätön kausi eli härkäviikot. Härkäviikot puolestaan lopetti laskiainen, joka merkitsi paaston alkamista. Keskiajalla laskiaisesta muodostui varsin riehakas karnevaali, jolloin herkuteltiin lihalla ja herkuilla. Karnevaalin jälkeen oli aika aloittaa paasto eli sanoa lihalle ja herkuille jäähyväiset seitsemäksi viikoksi pääsiäiseen saakka. Reformaation myötä Suomen kirkosta tuli luterilainen, eivätkä kevätpääston määräykset enää koskeneet luterilaisia. Laskiaisen vietto jäi.

Paaston aika alkaa laskiaisesta, tarkkaan ottaen laskiaistiistain jälkeisestä keskiviikosta jota kutsutaan tuhkakeskiviikoksi. Tuhkakeskiviikon perinne on ollut kirkossa käynti ja tuhkaristin piirtäminen otsaan katumuksen merkiksi. Tänä vuonna laskiainen on vasta helmikuun lopulla, 28.2.

Paaston aikana on ollut myös tapana rauhoittua odottamaan tulevaa pääsiäistä. Rauhoittuminen ja kohtuullisuus ovat tarpeen myös nykyajan elämässä. Paastoperinnettä on elvytetty myös luterilaisessa kirkossa. Esimerkiksi ekopaasto kutsuu miettimään omia kulutusvalintoja ja ympäristöä pääsiäistä edeltävän paaston ajan.

Suomessa laskiaisena saatetaan edelleen syödä rasvaisia ruokia, kuten lihalla höystettyä hernekeittoa eli rokkaa ja kermavaahdolla sekä hillolla tai mantelimassalla täytettyjä laskiaispullia. Laskiaistiistaina Suomessa on perinteisesti "laskeuduttu paastoon" laskemalla mäkeä pulkalla tai suksilla. Laskiaisen vietto ei kuitenkaan riipu siitä, onko maassa lunta!

Bingo laskiaisen sanoista

Sananselitysbingo on hauska tapa tukea oppilaiden käsitteellisen ajattelun kehittymistä. Edellisen lukutekstin pohjalta voi tehdä luokassa bingon.

1. Luetaan teksti lukupareissa tai kuunnellaan teksti opettajan lukemana.
2. Parit kirjoittavat vihjeiden sanat bingoruudukkoon vapaavalintaisessa järjestyksessä.
3. Oppilaat saavat hetken aikaa painaa sanoja mieleensä. Sitten lukupaperit otetaan pois.
4. Opettaja lukee vihjeet.
5. Pari, jonka bingorivi tulee ensimmäisenä täyteen, huutaa bingo.
6. Tarkistetaan, ovatko bingon saajat muistaneet sanojen merkitykset oikein.
7. Bingoa voidaan jatkaa kunnes kaikki parit ovat saaneet bingon. Niin kaikki sanat tulee käytyä vielä merkityksineen läpi.

Helpotettu versio: oppilaat piirtävät tai kirjoittavat sanat ruudukkoon. Sanoja luetaan ääneen satunnaisessa järjestyksessä.

Teksti, vihjeet ja bingoruudukko erillisenä tiedostona (linkki)



Luokan yhteinen ekopaasto

1. Miettikää mistä asioista voisitte luopua paastokauden ajaksi jotta ympäristö (luonto tai muut ihmiset) voisi paremmin.
2. Kirjoittakaa kaikki ehdotukset yhteiselle listalle.
3. Laittakaa lista sekä tyhjä julistepaperi luokan seinälle paaston ajaksi. Julistepaperi voidaan otsikoida esim. Meidän luokan ekopaasto.
4. Leikatkaa kuppiin tyhjiä paperilappuja (sellaisia mihin mahtuu kirjoittamaan yhden asian listalta). 5. Oppilaat valitsevat listalta paastoteon ja kun ovat täyttäneet sen, täyttävät lapun ja liimaavat sen julisteeseen. Listaa voi myös täydentää uusien asioiden tullessa mieleen.
6. Ennen pääsiäistä työ puretaan ja pidetään juhlat. Voitte asettaa jonkin tavoitteen lappujen määrälle ja sopia siitä miten tavoitteen saavuttamista juhlistetaan.
7. Paaston purku: jaotellaan lappuset siten että samat sisällöt samaan pinoon. Katsotaan mitä asioita on tehty paljon ja mitä vähän.
Keskustellaan: miltä tuntui luopua asioista? huomasitteko että teoillanne oli jotain vaikutusta omaan ajatteluunne tai ympäristöön?

j.k. Lue lisää mm. karnevaaleista ja lihan jäähyväisistä viime vuoden blogipostauksestamme Laskiaisesta se alkaa...

perjantai 17. helmikuuta 2017

Dialogissa kohtaan toisen


Vierailijakynänä KTM Katja Castillo, joka tutkii väitöskirjassaan dialogifilosofi Emmanuel Levinasin ajattelua subjektin rakentumisen näkökulmasta. Levinasissa kiehtoo kutsu eettisyyteen, vastuullisuuteen ja toiseuden kohtaamiseen kaiken oppimisen lähtökohtana. Katja osallistui Dialogitaitaja koulutukseen Oulussa ja pohtii tässä koulutusta Levinasin filosofian valossa. 

"Itsensä kyseenalaistaminen on tervetulotoivotus täysin toiselle." 
- Emmanuel Levinas - 

Opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen keskiössä on ihmisenä ja kansalaisena kasvaminen: ihmisyyden ydintä tavoitellaan OPS-issa seitsemästä erilaisesta näkökulmasta, 1. ajattelun ja oppimaan oppimisen, 2. kulttuurisen osaamisen ja vuorovaikutuksen, 3. itsestään huolehtimisen ja arjen taitojen, 4. monilukutaidon, 5. TVT-osaamisen, 6. työelämätaitojen ja yrittäjyyden sekä 7. osallistuvan vaikuttamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen kautta. 

Dialogitaitaja-koulutus osoitti mielekkäällä tavalla, kuinka kaikilla näillä seitsemällä osa-alueella tarvitaan dialogitaitoja. Kaiken oppimisen taustalla on kohtaamisia ihmisen ja moninaisen maailman välillä, jossa taito kuunnella, kommunikoida ja käydä dialogia itsen ja toisen välillä on ensiarvoisen tärkeää. 

Kouluttaja-Raili Oulun UPEAT-koulutuksessa.
Dialogitaitaja-koulutus rakentui teorian ja käytännön harjoitteiden monipuolisesta kokonaisuudesta, joka antoi mahdollisuuden pohtia koulua katsomusten ja erilaisten arvojen välisen dialogin paikkana sekä antoi opettajalle käytännön työkaluja ohjata lapsia dialogin saloihin luokkatilanteessa. Koulutuksessa oli hienosti huomioitu erilaisia nettisovelluksia, joita voisi hyödyntää pedagogisina työkaluina dialogitaitojen harjoitteluun. 

Luovuus ja uudenlaiset menetelmät ovatkin mielestäni tervetulleita avaamaan turvallista ja osallistavaa tilaa dialogisuudella kasvatuksessa, sillä ilman turvallista tilaa ja paikkaa, erilaisuus jää etäiseksi ja siltä halutaan suojautua vetäytymällä omien vahvojen mielipiteiden taakse piiloon. Dialogitaitaja-koulutuksessa juuri vahvat mielipiteet valjastettiin oivallisesti avaamaan keskustelua reagointikorttien avulla: kannattaa lähteä koulutukseen oppimaan, miten se oikein on mahdollista!

Liettuassa syntynyt, mutta Ranskassa elämäntyönsä tehnyt filosofi Emmanuel Levinas, johon Dialogitaitaja-koulutuksessakin viitattiin, puhuu toisen ihmisen arvoituksellisuudesta. Hän mukaansa emme voi koskaan olettaa tietävämme kaikkea toisesta. Avoin dialogi vaatiikin meiltä jokaiselta itsensä ja oman tietämisensä kyseenalaistamista. Dialogisuus on avoimuutta kohdata erilaisuutta vailla tarvetta muuttaa sitä samanlaisuudeksi. Me emme voi hallita toista tietämisemme kautta, emmekä myöskään ajatella, että olisimme täysin samanlaisia muiden kanssa (emme edes niiden ihan parhaiden kavereidenkaan kanssa!) 

Tämä ei tarkoita, etteikö meidän tulisi rakentaa suhteita toinen toisiimme. Päin vastoin, toisen ihmisen äärettömyys kutsuu meidät päättymättömälle tutkimusmatkalle, jossa yhteyden keskeisenä merkityksensä on rakentua ihmisyydessä sekä arvostaa ihmisyyden moninaisuutta. Me voimme oppia tuntemaan dialogin kautta toisen lisäksi myös itseämme. Ilman toista, erilaista, vierasta, lähimmäistä ei ole myöskään minua, tuttua, samaa. Toisen kasvoilla näen itseni. Se miten toinen reagoi minun sanoihin, on ennen kaikkea viesti minulle, siitä miten toinen näkee ja kuulee minut. 

Levinasin filosofia avaakin kasvatuksessa mielenkiintoisen suhteen opettajan, oppilaan sekä maailman välillä. Kasvatuksessa opettaja tuo luokkaan oman ammattitaitonsa, kypsyytensä sekä halunsa avata maailmaa oppilailleen, hän edustaa ympäröivää yhteiskuntaa ja OPSin suuntaamana ohjaa opetustilanteita, jotta jokaisella oppilaalla olisi yhtäläiset mahdollisuudet ihmisyydessä ja kansalaisuudessa kasvuun. 

Toisaalta jokainen oppilas edustaa opettajalle arvoituksellista toiseutta, jolle opettaja on vastuussa. Jokainen oppilas tuo luokkaan oman historiansa sekä tulevaisuutensa määrittelemättömiä mahdollisuuksia. Ennakko-oletukset oppilaiden taustasta, perheiden arvomaailmasta sekä kulttuurisesta taustasta asettavat ehtonsa opetustilanteelle, mutta toisinaan opettajankin olisi hyvä harjoittaa omia dialogitaitojaan käymällä omat positiiviset sekä negatiiviset ennakkoluulonsa tietoisesti läpi. 

Dialogitaitaja-koulutuksessa annettiin mukavasti kättä pidempää myös tällaiseen harjoitteluun. Dialogitaitoja rohkeasti harjoitteleva ja opettava opettaja voi parhaimmillaan auttaa oppilaitaan erilaisine taustoineen ja arvoineen oppimaan toinen toisiltaan erilaisuuden hyväksymisen lisäksi moninaisuuden aitoa kohtaamista levinasilaisessa hengessä. 

Loppujen lopuksi dialogissa on kyse kyvystä kohdata toinen ihminen ainutlaatuisena ja ainutkertaisena toisena. Aidossa kohtaamisessa on läsnä aina enemmän kuin minä koskaan voin itse ymmärtää. Se tekee nöyräksi hyvällä tavalla. En usko, että meistä kukaan tulee tällä ihmisyyden saralla koskaan täysin valmiiksi, minkä vuoksi yhdessä harjoittelu voi olla sekä opettajalle että oppilaille hieno mahdollisuus oppia uutta itsestään sekä toisesta! 

Kevään 2017 UPEAT-koulutukset.
Dialogitaitaja-materiaali verkossa.