"Ei kun ne opet on vaan erilaisia" - erilaisuuden kohtaamisesta dialogeissa

Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan kirjoituksia dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.

Pohdimme viime viikolla lasten ja työtovereiden kanssa asioita, jotka vaikuttavat siihen, miten käymme dialogeja toistemme kanssa. Tehtävä oli varsin yksinkertainen: piirrä oma kuva, pohdi mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mistä unelmoit, minkälaisia temperamenttipiirteitä sinulla on ja mitkä ovat kulttuuriset ja katsomukselliset juuresi.

Tämä pieni yhdessä tekemisen ja kohtaamisen hetki tuntui hyvältä. Oli mukava katsella toisten luomuksia ja huomata yhteisiä tärkeitä asioita ja eroja. Ahaa, työtoverini haaveilee kärrynpyörän oppimisesta - ajatus hänestä harjoittelemassa nostaa kannustavan hymyn huulille. Tyttäreni mielestä meillä kotona pidetään tärkeänä nukkumaanmenoaikoja - totta. Mutta onko tämä se asia, jonka hänen toivon tärkeimpänä asianamme muistavan?

Lapset olivat yllättävän tietoisia omista temperamenttipiirteistään. Erityisen hyvältä tuntui keskustelu siitä, mitkä temperamenttipiirteet ovat hyviä tai huonoja: lapseni nauroi iloisesti huomatessaan, miten hänen kahteen opettajaansa sopivat erilaiset piirteet. Kun kysyin onko hänestä joku piirre hyvä tai huono, hän vastasi "ei, ne ovat vain erilaisia". Kaikesta päätellen lapseni luokassa erilaiset olemisen ja reagoimisen tavat ovat sallittuja. Tämä tuntui hyvältä, sillä itsestään selvyys se ei ole.

Dialogi ei edellytä identiteettien samuutta, samanlaista ajattelua tai samanlaisia arvoja

- Rauno Huttunen, filosofi - 

Omat arvot, unelmat, temperamenttipiirteet sekä kulttuuriset ja katsomukselliset taustat vaikuttavat siihen, miten asetumme dialogeihin muiden ihmisten ja ympäristömme kanssa. Usein juuri asiat, jotka ovat meille viime kädessä kaikkein tärkeimpiä aiheuttavat meissä voimakkaimpia reaktioita. Niin hyvässä kuin pahassa.



Mitä opettajan reaktio kertoo hänestä? 

Tärkeimpien asioidemme loukkaaminen saa meidät tuntemaan olomme yksinäiseksi, avuttomaksi ja vihaiseksi. Toisaalta aito kohtaaminen tärkeimpien asioidemme äärellä yhdistää meitä hyvin syvällisellä tavalla ja luo kokemuksia, jotka kannattelevat meitä pitkään. Yhteinen kohtaamisen kokemus ei kuitenkaan vaadi samanlaisia arvoja, uskomuksia tai elämänhistoriaa - havainto siitä, että tässä me olemme molemmat ihmisinä saman auringon alla sekä pyrkimys ymmärtää toisen ihmisen maailmaa riittävät.

Kukaan ei ole pelkästään tai ensisijaisesti jonkun katsomuksen edustaja, vaan ihminen, jolla on oma historiansa, toiveensa, pelkonsa ja jännityksensä. Katsomusdialogi on aina dialogia koko ihmisen kanssa.

 - Kari Mäkinen, arkkipiispa - 

                                                                                                  
Koska katsomusdialogeissa ollaan ihmisen kaikkein tärkeimpien asioiden äärellä, ne ovat usein dialogeista haastavimpia ja antoisimpia. Tästä syystä katsomusdialogeihin kannattaa panostaa: ne voivat opettaa meille vaativan tason ajattelun taitoja ja vuorovaikutustaitoja. Ne voivat luoda yhteyttä, joka valaisee ja kannattelee koko koulu- tai työyhteisön oppimis- ja kasvuprosesseja. Vastaavasti elämän tärkeimpien asioiden sivuuttaminen koulutyössä jättää meidät tyhjäksi ja vaikeuttaa yhteyden kokemista sekä elämän ja koulutyön kokemista merkitykselliseksi.

Kuten professori Arto Kallioniemi kirjoituksessaan Katsomusten välinen dialogi koulussa ja opetuksessa toteaa, katsomusdialogeja käydään jatkuvasti ja kaikkialla. Koulussakaan katsomusdialogit eivät rajoitu uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunneille. Katsomusdialogeja käydään usein edes mainitsematta sanaa uskonto. Syvimmät uskomuksemme, arvomme ja pelkomme näyttäytyvät puheemme lisäksi sinä miten toimimme, miten kohtelemme toinen toisiamme.

Antoisinta dialogisuuden tavoittelussa on mielestäni se, että opettajakin saa asettua avoimin mielin oppijan rooliin: Saan opetella tuntemaan myös itseäni ja tarvittaessa muuttaa omaa ajatteluani. Saan tehdä virheitä ja kysyä tyhmiä kysymyksiä. Saan tulla kokonaisena ihmisenä työyhteisööni. Saan hyväksyä sen, että toinen ihminen on aina minulle arvoitus, joka voi opettaa minulle paljon ihmisenä ja kansalaisena kasvamisesta.

Iloa opetukseen ja ihmisenä kasvamiseen toivottaa,

Essi Ikonen
Uskonnonpedagoginen kouluttaja, Agricola

Lataa tehtävämateriaalit materiaalipankistamme: 
ohjeet 
liitteet (1. minä dialogin osapuolena 2. millainen minä olen? temperamenttikuvaukset 3. sydämet 4. pilvet)


Lue lisää: 

Arto Kallioniemi: Katsomusten välinen dialogi koulussa ja opetuksessa

Anuleena Kimanen: Murrosikäiset katsomuksista keskustelemassa 

Arniika Kuusisto ja Silja Lamminmäki-Vartia:
Katsomusdialogin tasot päiväkodissa ja koulussa
Katsomusdialogin kysymyksiä arhaiskasvatuksessa

Lassi Pruuki: Dialoginen työskentelytapa opetuksessa