maanantai 30. maaliskuuta 2015

Roomalaisesta kidutus- ja teloitusvälineestä demokraattisten arvojen symboliksi


Uskonnolliset symbolit ja embleemit julkisessa tilassa ovat tulleet haasteiksi postmodernille ja sekulaarille yhteiskunnalle, joka toisaalta kunnioittaa yksilönoikeuksia ja -vapauksia, mutta haluaa neutraalia ja puolueetonta julkista tilaa.
 

Suvivirsi ja krusifiksi

Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi keväällä 2014, että Suvivirsi on osa suomalaista kulttuuriperintöä, eikä edes kovin uskonnollinen ja siksi sen laulamista Suomen kouluissa ei tule kieltää. Sama asia tapahtui muutama vuosi sitten Euroopan tasolla, nyt kirkkovuodessa hyvin ajankohtaiselle kristilliselle symbolille, krusifiksille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsi, että krusifiksit italialaisten koululuokkien seinillä voidaan säilyttää, sillä krusifiksi on passiivinen symboli. Tässä passiivisuus tarkoitti sitä, ettei ketään opettajaa tai oppilasta vaadittu tekemään pienintäkään tervehdys- tai kunnioituselettä krusifiksin edessä tai edes huomioimaan sen läsnäoloa koululuokassa.


Kantelu krusifikseistä luokan seinällä

Italiassa asuva, suomalaissyntyinen Soile Lautsi kanteli Italian koululuokkien krusifikseista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Asiaa käsiteltiin siellä kahdesti. Vuoden 2009 päätöksessä todettiin, ettei krusifikseja saanut olla italialaisten koululuokkien seinillä ja vuoden 2011 päätöksen mukaan ne saivat olla siellä. Prosessin aikana keskustelussa syntyi monia eli diskursseja ja krusifiksille annettiin monenlaisia kulttuurisia merkityksiä, muun muassa se, että se on demokraattisten arvojen symboli.


Erilaisia diskursseja - uskontodiskurssi

Krusifiksin uskontoon liittyvistä tulkinnoista keskeisiä olivat uskonto-, uskonnonopetus- ja valtionkirkkodiskurssi. Uskontodiskurssin krusifiksille antamat kulttuuriset merkitykset vaihtelevat kristillistämisen ja inkvisition symboleista uskonnollisiin ja katolista kirkkoa merkitseviin symboleihin. Vastakkaisia merkityksiä tuotettiin myös toteamalla, että krusifiksi on ensisijaisesti uskonnollinen symboli ja toisaalta taas, että krusifiksi ei sisällä uskonnollisia konnotaatioita. Monissa argumenteissa todettiin, että krusifiksi on symboli, jonka jokainen voi tulkita omalla tavallaan.

 

Erilaisia diskursseja – uskonnonopetusdiskurssi ja valtionkirkkodiskurssi

Uskonnonopetusdiskurssissa krusifiksin merkitykset jakautuivat selvästi voimakkaan ulkoisen symbolin tulkintoihin, kuten siihen että krusifiksi on tiedostamatonta propagandaa ja että se rajoittaa koululaisen vapautta uskoa tai olla uskomatta sekä passiivisen symbolin tulkintoihin, kuten että sitä ei voi verrata opetuspuheeseen tai uskonnolliseen toimintaan. Valtionkirkkodiskurssissa krusifiksin merkitykset nähtiin hyvin yksipuolisina. Siinä argumentoitiin, että krusifiksi lujittaa kirkon valtaa ja auktoriteettia ja että se on valtionuskonnon poliittista kontrollia. Lisäksi krusifiksi julkisessa tilassa nähtiin yhden uskonnon suosimisena ja yhteiskunnan olemisena katolisen kirkon puolella.

 

Sekulaarit diskurssit

Sekulaarit tulkinnat taas kiertyivät identiteetti-, laillisuus-, ihmisoikeus-, demokratia- ja sekularismidiskurssien ympärille. Niissä krusifiksi nimettiin Italian historian, kulttuurin ja identiteetin symboliksi ja siviilielämän arvojen edustajaksi sekä vuosisataisen kansallisen perinteen säilyttäjäksi. Krusifiksi valjastettiin kansallisen identiteetin pönkittäjäksi maahanmuuttajia vastaan. Laillisuus-diskurssi osoitti, että eri tahoilla on eri käsitys siitä mikä on Italian voimassa olevaa lainsäädäntöä. Mikäli lainsäädäntö olisi ollut ajan tasalla eikä olisi sisältänyt keskenään ristiriitaista normistoa, olisi tämä tapaus voitu ratkaista Italian sisäisenä tapauksena.

Ihmisoikeus- ja demokratiadiskurssit

 Ihmisoikeusdiskurssissa krusifiksille annettuja merkityksiä leimasivat taas vastakkaiset argumentit. Krusifiksia pidettiin yksilön vapauden rikkomisena ja sen katsottiin olevan vastoin negatiivista uskonnonvapautta ja rajoittavan vanhempien oikeutta kasvattaa lapsiaan vakaumuksensa mukaisesti.

Toisaalta krusifiksin katsottiin symboloivan yhdenvertaisuuden, vapauden ja suvaitsevaisuuden periaatteita eikä sen katsottu sulkevan ketään ulkopuolelle. Demokratiadiskurssissa vedottiin enemmistön oikeuksiin toteamalla, että krusifiksi edustaa enemmistön uskonnollista viitekehystä ja
on vanhempien enemmistön ja koulun johtokunnan enemmistön demokraattisesti ilmaistu tahto.

 
Sekulaaridiskurssin ristiriidat

Vähemmistöjen oikeudet saatiin mukaan kun Italian hallitus ilmoitti toisen käsittelyn perusteluissaan, että Italia on ryhtynyt kouluissa ottamaan entistä paremmin huomioon vähemmistöuskonnot. Sekularismidiskurssissa esitettiin niin ikään vastakkaisia argumentteja. Krusifiksia pidettiin sekä sekularismin periaatteiden vastaisena että Italian perustuslain sekulaarien arvojen symbolina.


On mukava leikkiä ajatusleikkiä: Millaiseen ratkaisuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisi päätynyt, jos krusifiksia olisi käsitelty yli miljardin ihmisen pyhimpien arvojen ja tunteiden symbolina?

 
Kirjoitus perustuu TM, FM Kaarina Lyhykäisen marraskuussa 2013 hyväksyttyyn pro gradu – tutkielmaan ”Kristillisen symboliikan kulttuuriset merkitykset. Tapaus Lautsi vs. Italian valtio”. Tutkimus on tehty Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitokselle ja se on Suomen ensimmäinen Alue- ja kulttuurintutkimuksen Euroopan linjan syventävien opintojen tutkielma.

 

Kaarina Lyhykäinen

Kasvatustoiminnan päällikkö, Helsingin Ortodoksinen seurakunta

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tee työtäs leikkien


”Me halutaan leikkiä” ”Me halutaan pelata jotain” ”Me halutaan askarrella” ovat suosituimpia vastauksia kun kysyn lapsiltani mitä he haluaisivat tehdä.

Joskus itsekin toivon, että voisin käyttää enemmän aikaa leikkien ja käsillä puuhastellen. Kivassa leikissä suupielet kääntyvät hymyyn ja virkkuukoukun varressa mieli lepää hypellen iloisesti asiasta toiseen. Lopputuloksena saattaa olla (ja useimmiten onkin) kädentuotoksen sijaan esimerkiksi uusi opetukseen ja oppimiseen liittyvä idea.

Sen lisäksi että leikkiminen, yhdessä pelaaminen ja askartelu ovat lapsille ja aikuisille mieluisia, ne myös kehittävät luovuutta, vuorovaikutustaitoja  ja ajattelua – siis keskeisiä tulevaisuuden taitoja. Ja leikkimällä asiassällöt painuvat hyvin mieleen kun positiiviset tunteet edistävät muistijälkien syntymistä.

Näin pääsiäisen alla olemme koonneet muutamia pääsiäiseen liittyviä leikkisiä ideoita nettisivuillemme. Käy kurkkaamassa miten voisit esimerkiksi askarrella oman pääsiäsikonikortin, pääsiäisen tapahtumilla koristetun rairuohopurkin tai saada esimakua syksyllä julkaistavasta Ristin tie -oppimispelistä!
 
Ja vielä ihan lopuksi vinkkinä kotiin, meidän perheen suosituin pääsiäisleikki, jonka opin eräältä ortodoksiystävältäni. Leikin nimi on taistelevat kananmunat ja se menee näin:

Jokainen ottaa yhden keitetyn kananmunan. Käänny vieruskaverisi puoleen, nostakaa kananmunat valmiusasentoon. Pelin johtaja sanoo yksi, kaksi, kolme, nyt! Jolloin taisteluparit lyövät kananmunansa yhteen. Se, kumman kananmuna säilyy ehjänä, voittaa erän. Paritaisteluja jatketaan niin kauan että lopulta vain yksi kananmuna on ehjänä. Voittaja saa aplodit ja sen jälkeen taistelleet kananmunat nautitaan asianmukaisella kunnioituksella. 

Iloa ja leikkimieltä pääsiäiseen toivottaa

Essi
Uskonnonpedagoginen kouluttaja      

torstai 5. maaliskuuta 2015

Sähköiset ylioppilaskokeet ovat täällä pian – graduntekijä vieraskynäilee

Nyt on taas se aika vuodesta: 1405 abia istahtavat pian vastaamaan uskonnon yo-koetehtäviin. Tulevana syksynä aloittavat lukiolaiset tekevätkin tuon ponnistuksen jo sähköisesti, sillä uskonnon ainereaalikoe on sähköinen syksyllä 2017. Onneksi sitä ennen kokemuksia on kertynyt jo muista aineista ja sähköisistä kurssikokeista. Sähköistäminen tuo yo-tehtäviin uusia mahdollisuuksia ja on oiva hetki myös uskonnon yo-kokeelle kehittyä.

Digabi.fi - ajantasaista tietoa sähköistyvistä ylioppilaskirjoituksista
Yo-kokeista monilla on paljon sanottavaa. Joka vuosi ne herättävät ärtyneitä tai kiitollisia tunteita YTL:n suuntaan. Ylioppilaskoetehtävät ovat myös yksi oppiaineen näyteikkuna ulkopuolisille. Uskonnon osalta minua havahdutti kirjoittajien määrän radikaali lasku 5946 kokelaasta (v.2006) 2418 kokelaaseen (v.2014). Tältä pohjalta halusin tehdä graduni aiheesta, josta olisi hyötyä sekä sähköisten yo-koetehtävien kehittämisessä että tulevan opettajan työni kannalta.

Millainen on onnistunut uskonnon sähköinen yo-koetehtävä? Mitä mieltä opettajat ovat YTL:n uskonnon esimerkkitehtävistä? Entä miten yo-kokeiden sähköistäminen vaikuttaa lukio-opetukseen? 


Lähde: Digabin luvalla
Näihin kysymyksiin päädyin selvittämään vastauksia lukion uskonnon opettajilta. Myös opiskelijanäkökulma olisi ollut mielenkiintoinen, mutta gradun sivut ovat rajalliset ja aiheesta valmistuikin gradu kielten kokeiden osalta juuri syksyllä.

Viime vuoden loppupuolelta lähtien olen tutkaillut aiheeseen liittyvää tutkimusta, käynyt opettajien koulutuksissa mm. Seurakuntaopistolla sekä keskustellut tutkimuksesta mm. yliopiston seminaariryhmän, YTL:n, Suomen uskonnonopettajain liiton, Digabin ja opettajien kanssa. Erityisen hienoa oli, että YTL:n uskonnon jaoksen pj. Virpi Mäkinen oli innostunut kuulemaan tutkimustuloksia. Nämä keskustelut olivat tärkeitä, jotta kyselylomakkeesta muodostui mahdollisimman selkeä ja kattava.

Helmikuussa pääsin lähettämään e-lomakekyselyn lukion uskonnon opettajille sähköpostilla. Sähköpostiosoitteiden kerääminen koulujen kotisivuilta olikin ”pieni” lisähomma, sillä kysely piti saada lähetettyä mahdollisimman kattavalle joukolle, jolloin pelkät SUOL:n jäsenet eivät riittäneet. Onneksi myös SUOL antoi mahdollisuuden mainostaa tutkimusta livenä ja sähköisesti. Lähetyspäivänä pääsin myös selvittelemään yllätyksiä, kun sähköpostini täyttyi virheilmoituksista, jotka johtuivat esim. virheellisistä sähköpostiosoitteista tai kuntien sähköpostilaatikoista, jotka eivät vastaanottaneet ryhmäviestejä. Kyselyn ollessa auki aloitin aamuni usein tsekkauksella siitä, kuinka monta vastausta kyselyyn on tullut lisää. Jos vastauksia oli tullut paljon, saattoi tutkijan aamupala mennä innosta väärään kurkkuun.

Kysely on nyt päättynyt ja olen positiivisesti yllättynyt. Siihen vastasi 132 uskonnon opettajaa, mikä on noin 25 % Suomen lukioissa uskontoa opettavista. Se on aika kattava otos ja kertonee siitä, että aihe kosketti opettajia. Olen kiitollinen jokaiselle, joka uhrasi tutkimuksella aikaansa kiireisen koulutyön keskellä. Seuraavaksi alkaa aineiston analyysi, jonka pohjalta pystyn toivottavasti tuomaan opettajien näkemykset mahdollisimman kattavasti näkyviin. Valmista pitäisi tulla syksyllä, jolloin tulokset ehtivät YTL:n hyödynnettäväksi ajallaan. Jo nyt olen oppinut paljon tulevia opehommia varten.

Keväisin ja graduisin terveisin
Marko Särkilahti
tuleva uskonnon, psykologian ja yhteiskuntaopin opettaja

Suositeltuja sivustoja aiheeseen liittyen:

Digabi.fi
Abitti.fi