Turvallinen tila katsomusopetuksessa

Vieraskynä: Saila Poulter

Saila Poulter (KT) toimii uskonnondidaktiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Häntä kiinnostaa katsomusopetuksen tehtävät yleissivistävässä koulussa, interkulttuurinen kasvatus, jälkikoloniaalinen teoria sekä kasvatuksen ideologiset ja filosofiset kysymykset. Poulter on julkaissut näistä aiheista useita kansainvälisiä ja kotimaisia artikkeleita.

Turvallinen tila (safe place) on metafora, joka kuvaa sellaista oppimisen ilmapiiriä, jossa jokainen oppilas kokee pystyvänsä ilmaisemaan näkemyksiään avoimesti ja ilman pelkoa naurunalaiseksi tai kiusatuksi joutumisesta. Erityisen tärkeää sallivan ja hyväksyvän ilmapiirin ajatus on silloin, kun oppilaan näkemykset poikkeavat merkittävästi muiden oppilaiden tai opettajan näkemyksistä.

 Turvallisen tilan käsite tulee sosiaalityön tutkimuksesta, ja sitä on alettu soveltaa myös kansalaiskasvatuksen, kulttuurien välisen kasvatuksen sekä uskonto- ja katsomusopetuksen tutkimuksessa. Turvallisen ilmapiirin luomiseksi voidaan soveltaa yleisiä ajatuksia kunnioittamisesta, suvaitsevaisuudesta ja inklusiivisesta oppimisesta. Perusperiaatteena on demokratian ja julkisen, kaikille avoimen keskustelukulttuurin vaaliminen, johon liityy esimerkiksi asiallinen kielenkäyttö ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. On olemassa erityisiä periaatteita ja menetelmiä, joiden avulla luokkahuoneesta voidaan tehdä oppilaalle turvallinen tila oppia.

Erityisen tärkeäksi turvallisen katsomusopetuksen tilan rakentumisessa nousee opettajan rooli. Opettajan tulisi olla saliva ja avoin, oppilaan kannustava tukija, joka luo yhteiset keskustelun säännöt ja sietää katsomusten välisiä jännitteitä. Jotta katsomustunnista voisi lapsen ja nuoren yksilöllisessä kokemuksessa muodostua turvallinen paikka olla oma itsensä, tulla hyväksytyksi ehdoitta omine traditioineen, ajatuksineen ja arvoineen, vaatii se opettajalta tietoisuutta ja herkkyyttä omien toimintatapojen suhteen. Ennen muuta opettajalta edellytetään rohkeutta katsoa pedagogiikan vaikutuksia erityisesti erilaisiin vähemmistökatsomusryhmiin kuuluvien oppilaiden näkökulmista.

 Toisaalta kysymys voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, miten fyysinen tila rakentuu: miten pulpetit järjestetään, miten asettelulla viestitään tai ei viestitä avoimen keskustelukulttuurin syntymistä. Eurooppalaisten nuorten käsityksiä katsomusopetuksesta tutkittaessa on noussut esiin, että turvallisessa tilassa oppimista kuvataan oppimisena laadullisesti syvemmin, oppimista toiselta ja toisen avulla, kommikointitaitojen kehittymisenä, sekä itsetuntemuksen lisääntymisenä. Oppilailla on toive siitä, että konflikteja opetuksessa vältetään ja toisen näkemystä tuetaan. Selkeän uskonnollisen identiteetin omaavat oppilaat kokevat herkemmin itsensä haavoittuvaisiksi katsomusasioista keskusteltaessa. (REDCo-projekti.)

Suomalaisen integroidun katsomusopetuksen kokemuksia tutkitaan parhaillaan; erityisen tärkeäksi turvallista tilaa määrittäväksi tekijäksi näyttäisi nousevan opettajan roolin lisäksi se, miten jokainen oppilas sitoutuu kunnioittamaan luokkatovereitaan sekä oma asenne, eli miten luokkatoveri osoittaa olevansa kiinnostunut toisen oppilaan esittämistä näkökulmista, miten osallistuva luokka on ja millaiset keskustelutaidot oppilailla on.

Kaikkeen pedagogiikkaan sisältyy myös riskejä; turvalliseksi tarkoitettu tila voi muodostua vastakohdakseen jonkun oppilaan kokemusmaailmassa, mikäli opettaja ei ole tietoinen uskontoihin ja katsomuksiin liittyvistä valtasuhteista ja näkymättömistä hierarkioista, joiden kautta tullaan tuottaneeksi yksilöitä keskenään hyvin eriarvoisiin asemiin. Turvallisen tilan rakentumiseen ei tule suhtautua automaationa eikä kritiikittömästi, sillä oppilaan kokemus oppitunnista ei rakennu pelkästään sen varaan, mitä sanotaan, vaan myös niihin hienovaraisiin viesteihin, joita välitetään nonverbaalisesti tai vaikkapa edustetun tiedonkäsityksen kautta.

Vallitsevan tai enemmistön näkemysten tunnistaminen yhtä lailla arvosidonnaisiksi ja latautuneiksi näkökulmiksi on avainroolissa silloin, kun pohditaan oppimisen rakentumista yhdenvertaiseksi kaikkien oppilaiden kannalta. Toisaalta turvallisen tilan tavoittelu ei tule johtaa jännitteiden välttämiseen tai näkökulmien latistamiseen: vastakkainasettelu ja konflikti voivat olla kriittisesti tarkastellen hyvin hedelmällisiä oppimistilanteita.

Olennaista on teroittaa, että eri mieltä voi olla rakentavasti ja ihmisten sijaan näkökulmat voivat asettua toistensa kanssa poikkiteloin – ja ristiriitojen kanssa voi elää! Tulee myös tiedostaa, että perinteinen luokkahuone ei ole ainut eikä toivottava oppimisympäristö, jolloin on pohdittava, millainen mentaalisesti turvallinen oppimisympäristö rakentuu silloin, kun lähdetään vaikkapa vierailulle itselle vieraaseen pyhään tilaan.

Kirjoittaja Saila Poulter

Lue lisää:

REDCo. www.redco. uni-hamburg.de/web/3480/3481/index.html

Jackson, R. 2014. Signposts - Policy and practice for teaching about religions and non-religious world views in intercultural education. Council of Europe.