Ihminen on nautinnonhaluinen eläin. Toiset tavoittelevat
nautintoa lyhyemmällä, toiset pidemmällä aikaperspektiivillä. Mutta yhtä kaikki,
kärsimystä sen itsensä vuoksi ei tavoittele kukaan.
John Stuart Mill aikanaan totesi, että nautinnon laadulla on
väliä: on parempi olla kärsivä Sokrates kuin mutalätäkössä läträävä tyytyväinen
sika. Vaikka Millin huomio liittyi tekojen moraaliseen arvoon, sen voisi
ajatella myös lyhyen ja pitkän aikavälin nautintoihin soveltuvaksi.
Pitkäkestoinen sinnikäs ponnistelu jonkin asian puolesta tuo
usein syvempää ja tyydyttävämpää nautintoa kuin lyhytjänteinen mielihalujen
toteuttaminen. Sen takia ihmiset kai juoksevat maratoneja tai istuvat vuodesta
toiseen akvarellikursseilla.
Tällä viikolla koin tervetullutta nautintoa työn merkeissä
kun avasin eräänä aamuna tietokoneen ja huomasin saaneeni Liisa Väisäseltä
uuden taidekuvan ja sen symboliikan avaavan tekstin. Sen lisäksi että jäin
ihastelemaan kuvan kauneutta ja herkkyyttä, uppouduin tutkimaan sen
symboliikkaa. Loppujen lopuksi olin pakotettu kaivamaan esiin Raamatun ja tutkimaan,
miten asiat siellä kerrottiinkaan. Opin kaikenlaista ja lisäksi tuli
rauhallinen ja nautinnollinen olo.
Jäin miettimään, miten hyvin koulujärjestelmämme onnistuu
tarjoamaan nautintoa, joka vie mukanaan ja houkuttelee oppimaan yhä lisää ja
lisää. Miten kukaan voi uppoutua ja antautua oppimisen nautintoon, jos
uppoutumisen kohdetta pitää vaihtaa 45 minuutin välein? Miten tällainen
systeemi, jossa opetussuunnitelma ja opettaja määräävät sen, mitä pitää oppia,
voi paljastaa oppilaalle oppimisen nautinnollisen puolen?
Näihin kysymyksiin minulla ei ole vastausta, mutta halusinpa
kysyä. Oheiseen Dello Dellin alttaritauluun ja sen symboliikkaan voi tutustua
siitä tekemäni Thinglink –kuvan avulla. Jos se tarjoaa edes yhdelle opettajalle
tai oppilaalle iloa ja nautintoa, koen, että tekemäni työ on merkityksellistä.
Iloa ja nautintoa työhön toivottelee,
Essi Ikonen
Uskonnonpedagoginen kouluttaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti