Sähköä lukio-opetukseen

Lukiossa on meneillään siirtyminen sähköisiin ylioppilaskokeisiin. Tänä syksynä lukion aloittaneet kirjoittavat kokeensa siis sähköisinä muutaman vuoden päästä. Miten tämä näkyy sitten Onerva opettajan elämässä?

Onerva on vuosikausia saanut opettaa lukiossa sillä tavalla kun on tottunut opettamaan. Hänen ei ole tarvinnut antaa opiskelijoiden palauttaa mitään tehtäviä sähköisenä. Suuri muutos Onervalle oli se, kun piirtoheittimistä piti remontin aikana luopua ja siirtyä käyttämään powerpointtia. Pedagogiikassahan ei kuitenkaan tarvinnut muuttaa mitään.

Nyt Onerva on alkanut miettiä, miten hän voisi tukea opiskelijoitaan tässä muutoksessa jo UE 1 kurssilta asti. OPSin sisällöthän pysyvät edelleen samoina, joten Onerva voi rauhassa keskittyä tuttuihin sisältöihin. Onerva uskaltautuikin tänä syksynä hyppäämään tuntemattomaan pyytämällä opiskelijoilta apua. Hän tiesi itse olevansa opetuksen ja sisällön ammattilainen, siksi tilanteen tunnustamisessa ei ollut mitään kauheaa.

Onerva kysyi aidosti opiskelijoilta, miten heidän mielestään voisi tunneilla käyttää ylppäreissä vastaan tulevaa tekstinkäsittelyä oppilaiden mielestä. Vaihtoehtoja tulvi. Onerva ei ihan saanut selvää kaikista guugledraiveista ja wassapeista, mutta selvää oli, että oppilaat pystyisivät tuottamaan tekstiä jossain, mistä hänkin voisi sen katsoa. Auttaisivat kuulemma niitäkin, joilla ei vielä ihan homma ole hallussa tai tilejä ole.

Niinpä seuraavaksi kerraksi Onerva oli jo miettinyt missä kohtaa opiskelua tekstintuottaminen toimisi. Opiskelijat saisivat koota opintopiirejä, jotka opetuksen lomassa tekisivät tietyistä aiheista vapaavalintaisesti tuotoksen. Onerva saisi siis vielä opettaa ne osiot, joista halusi pitää kiinni opettajajohtoisesti, mutta siellä täällä Onerva voisi antaa ajankohtaisartikkeleja tiimeille aiheeseen liittyen pohdittavaksi ja kommentoitavaksi. Opiskelijat olivat kumman motivoituneita.

Hieman Onervaa vielä jännittää, miten hän tekstit pääsee lukemaan ja arvioimaan, mutta hän luki ammattikuntansa lehdestä, että olennaisinta onkin antaa opiskelijoiden tuottaa nyt reaaliaineissa tekstiä sähköisesti. Opiskelijat sanoivat, että jos heidän tuki ei Onervaa miellytä, he voivat printata tai laittaa tuotokset sähköpostilla opettajalle. Onerva kun ei ole vielä koulun alustaa ottanut käyttöön vaikka moni muu onkin. Ylppäreiden testialustakin tulisi kuulemma vuodenvaihteessa uunista ulos ja hän voisi miettiä olisiko siitä työkaluksi tässä.

Onerva on kuvitteellinen henkilö, mutta toivon, että Onervan kaltaisia opettajia tässä muutoksessa on olemassa. Sellaisia, jotka uskaltavat hypätä hyödyntämään opiskelijoille tuttua teknologiaa ja sovelluksia. Näin aletaan rakentaa pikkuhiljaa koulutusta sähköisiä ylppäreitä tukevaksi niin, että opiskelijoilla on valmiuksia tuottaa sisältöjä koetilanteessa keskittymättä laitteisiin.

Opettajilla on vahvaa pedagogista osaamista ja sisältöosaamista lukiossa. Laitetaan nämä nyt vihdoin yhteen sen sähköisen maailman kanssa ja siirretään suomalainen lukio-opetuskin tälle vuosituhannelle. Opettajien ammattiaitoa kunnoittaen ja tulevaisuuden tekijöille tärkeitä taitoja opettaen.

 Voimia arjen keskelle toivottaen,

Salla -ope



 P.S. jos sinua kiinnostaa ylppäreihin liittyvä fakta, olen kirjoittanut aiheesta artikkelin Synsyguksen numeroon 4/14, jonka nettiversion voit lukea nettisivuiltamme.

Tämä 11 minuutin koulutusvideoni käy läpi samoja sisältöjä

Erkkaussa -hankkeen taustaa ja uusia tuulia

”Kirjoita jotain siitä mikä on sun oma visio ja tausta Erkkaussan hankkeelle!” kehottivat ihanat työtoverini kun mietimme seuraavan blogitekstin aihetta. Päätin poimia tähän muutamia hetkiä elämästäni, jotka liittyvät Erilaista ussaa!–hankkeen tavoitteisiin ja sisältöihin.

Eräs oppimiseen ja erilaisuuteen liittyvä mieleenpainuva hetki liittyy kehitysvammaisten parissa opiskeluaikana tekemääni työhön. Eräällä kurssilla työskentelin tytön kanssa, joka aina kulkiessaan ovesta halusi jäädä avaamaan ja sulkemaan ovea loputtoman pitkäksi aikaa. Toiminta tuntui minusta järjettömältä, joten kysyin kokeneemmalta kollegaltani miten siihen tulisi suhtautua. Kollegani vastasi suurin piirtein näin: ”Jotkut meistä oppivat oven avaamisen ja sulkemisen nopeammin, toiset hitaammin. Hän luultavasti opettelee jotain hänelle tärkeää avatessaan ja sulkiessaan ovea.” Kolmen viikon kurssista käytimme huomattavan ajan oven avaamiseen ja sulkemiseen. En vielä tänä päivänäkään tiedä mitä hän oppi, mutta muistan hänen keskittyneen ilmeensä ja tyytyväisen olonsa kun hän oli saanut rauhassa työskennellä oven kanssa.

Toinen tapaus liittyy elämänkatsomuksiin. Olen kasvanut uskonnollisessa kodissa sekulaarin maailman keskellä. Vaikka olen osallistunut uskonnollisen yhteisön toimintaan lapsena, minulle on ollut aina vaikea ymmärtää mistä ihmiset puhuvat kun he puhuvat Jumalasta. Ensimmäinen teoreettisesti jäsentynyt havaintoni liittyen elämänkatsomuksiin tapahtui kun tuoreena abiturienttina suuntasin maailmalle ja sain käsiini Reijo Työrinojan teoksen Uskon kielioppi: Uskonnollisten väitteiden ja käsitteiden luonne Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian valossa. Wittgensteinin ajatus siitä, että sanat saavat merkityksensä ja tulevat ymmärrettäviksi aina osana tiettyä elämänmuotoa kolahti minuun. Ajatus siitä, että väite ”Jumala on olemassa” ei välttämättä ole samanlainen olemassaoloväite kuin ”Tuoli on olemassa”, tuntui mullistavalta. Miten en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että uskonnollisella kielellä voi olla erilainen käyttötapa ja merkitys kuin tavallisella arkikielellämme?

Toimiessani uskonnon ja filosofian opettajan huomasin, että monet nuoret ovat samassa tilanteessa kuin minä: uskonnollinen kieli ja maailmankuva tuntuvat täysin käsittämättömiltä tieteellisen maailmankuvan näkökulmasta. Meillä opettajilla on harvoin mahdollisuus jäädä availemaan kaikkia eteen tulevia ovia, meillä on kiire suorittaa opetussuunnitelman meille asettamat tavoitteet . Tunsin turhautumista ja riittämättömyyttä huomatessani, että usein asiasisällöt valuivat kuin vesi hanhen selästä, koska uskonto edusti jotain niin vierasta, että sitä ei voi edes ymmärtää.

Kunnianhimoinen tavoitteemme Erilaista ussaa! -hankkeessa on luoda sellaisia opetusmenetelmiä ja oppituntirakenteita, joiden avulla jokainen saisi oppia rauhassa omalla tasollaan ja omista lähtökohdistaan käsin. Teemaksi olemme valinneet Raamatunkertomukset, koska opettajat usein kokevat niiden käsittelyn haastavaksi ja toisaalta, koska uskomme että niillä on paljon annettavaa. Raamatunkertomukset tuovat eteemme parhaimmillaan ihmiselämän nousu- ja laskuvedet ja ne inhimillisen elämän haasteet, jotka ovat olleet samoja niin Raamatun kirjoittajille kuin meille bloggajille ja twiittaajille. Ne avaavat myös hienon mahdollisuuden pohtia uskonnollisen ja tieteellisen maailmankuvan suhdetta.

Tavoitteenamme on tehdä helppokäyttöinen paketti, joka tarjoaa materiaaleja, monipuolisia tehtäviä ja valmiita tuntirakenteita sekä ala- että yläkouluun. Painopiste on kokemuksellisissa ja osallistavissa menetelmissä, jotka on suunniteltu siten, että ne palvelevat uuden opetussuunnitelman mukaisten tietojen ja taitojen oppimista.

Seuraa hankettamme sen nettivuilla! Kommentteja hankkeeseen voi lähettää täällä blogin puolella. Otamme ilolla vastaan kaikki ideat, kokemukset ja ajatukset liittyen eriyttämiseen uskonnonopetuksessa!

P.S. Jos kiinnostuit uskonnonfilosofiasta niin hyvä teos päästä alkuun on John Hickin Uskonnonfilosofia (1992). Muita itseäni insprinoineita teoksia ovat mm. D.Z. Phillipsin Religion and the hermeneutics of contemplation (2001) ja Gianni Vattimon Uskon että uskon (1999)