Pitkästä aikaa opena...miten se kaikki menikään?

Kyllä se siitä - ehkä

 Tänään sen tein. Opetin ihkaeläviä oppilaita neljän vuoden tauon jälkeen. Tunsin epävarmuutta kuin pieni auskultoiva tyttö: mietin aikataulua, kohtaamista, kurinpitotaitojani ja sisällöntuntemustani. Olisiko se kaikki tallella ja mitä jos en saakaan tätä 10. luokkaa aisoihin? Vaikka sain toimia vuosia uskonnon ja psykologian lehtorina eläkevirassa Janakkalan kunnan hyvän kokoisessa Tervakosken yhteiskoulussa ja lukiossa upeiden nuorten kanssa - ja muutamissa muissa paikoissa ennen sitä - rakentaen kokemustani, ei mikään poista sitä kokemusta, joka opettajalla on ennenkuin hän ensi kerran kohtaa uuden ryhmänsä. The tunne.

Minulla on siitä harvinainen työ, että saan opettaa tämän kevään uskonnon tunteja 10.luokalle oman työni ohessa. (Ja kuten kauppias sanoisi: Eikä siinä vielä kaikki...) saan opettaa ja jakaa tuntien suunnittelua puoliksi työtoverini Piia Junkkarin kanssa. Leipätyökseni täydennyskoulutan uskonnonopettajia Suomessa, kehitän uusia menetelmiä, testaan, koulutan ja kehitän edelleen. Jaan tietoa ja toivon saavani tietoa ja kokemuksia kentältä jotka voivat taas auttaa niin itseäni kuin muitakin tässä työssä eteenpäin.

Uskonnonopetuskeskusteluun en käytä tänään tätä huokaisua enempää, sillä tiedän, että Suomessa on tautisen lujaa ja laadukasta uskonnon opetusta. Koska testaan tänä keväänä erilaisia menetelmiä ja toimintatapoja, ajattelin samalla blogata tunneistani siksi, että joku toinen voisi ehkä saada näistä omaan opetukseensa jotain ideaa tai antaa sellaisia minulle. Koska tämä on myös työtäni, näen, että tuntien pitämisestä voi hyötyä ehkä paremmin, jos voi seurata meidän tuntiemme kuulumisia ja tuntemuksia niiden edetessä.

Ensimmäisten tuntien valmistelua ja ohjelman suunnittelua

10. luokan tuntien suunnittelua helpottaa se, että tunnit ovat joka keskiviikko aamupäivisin kolme tuntia putkeen. Tämä mahdollistaa sen, että pystyimme suunnittelemaan kokonaisuuksia yläkoulun keskeisistä opetussuunnitelman teemoista. Halusimme ottaa siis luonnollisesti huomioon sen, että opiskelijamme ovat jo yläkoulussa käyneet läpi kaikki keskeiset OPSin sisällöt ja nyt voisimme sekä kerrata, että syventää heidän oppimaansa. Lehtisestä näet, miten teemoittelimme sisällöt, aikataulun, tavoitteet ja millaisiin toimintatapoihin, alustoihin ja käytänteisiin päädyimme.

Viimeisessä työssäni toimin opetusteknologiavalmistaja Prometheanin pohjoismaiden tiimissä opetuksen ja oppimisen konsulttina. Tuota ennen olin jo saanut käyttää teknologiaa, oppimisalustoja ja sähköisen maailman etuja työssäni opettajana ja opettajien kouluttajana. Kuitenkin se, että olen saanut kokeilla, käyttää ja kouluttaa ihmisiä teknologian käyttöön pedagogisesta näkökulmasta auttaa minua erilaisten teknologioiden hyödyntämisessä. Heti ensimmäisenä halusin siis varata käyttööni luokan, jossa on kosketustaulu, koska pedagogiikkani on jo muovautunut niin, että suunnittelen toiminnan ja opetuksen luokassa tavalla, joka olettaa teknologian olemassaoloa. Bad mistake!

Ihan varmuuden vuoksi kävin testaamassa, että luokan kiinteä kone varmasti löytää kosketustaulun tai jos ei, niin varmaankin voisin liittää siihen oman läppärini, jolta ajurit ja softat löytyvät. a) USB -piuha oli asennettu niin tiukoille, ettei sitä saa läppäriin, vaikka VGA -piuhan saisikin ja b) kosketustaulu on asennettu niin korkealle, ettei Erkkikään saisi sen oikeasta yläkulmasta (jos kuvittelet seinällä olevan ison iPadin) ikkunoita alapalkkiin tai kiinni c) kosketustaulu on asennettu niin, että lähiprojisoiva tykki on pitänyt asentaa liian alas (katto tulee vastaan) taulun ollessa siis suhteettoman korkealla, että kosketustoiminto häiriintyy aina keskeltä sivulle mentäessä. Ei varmaan olisi kiva käyttää iPadiakaan, jos aina keskeltä sivulle mennessä sormen täytyy "ajatella" ikäänkuin klikkaus onnistuisi 2 cm päästä vaikka sormi tabletilla onkin eri kohdassa. Auts!

Onneksi tietouteni riittää siihen, etten syytä teknologiaa, vaan tiedän sen toimivan, jos se on oikein asennettu. Siispä yhteys talon sisällä oikeisiin ihmisiin ja voila, meillä asiat hoituvat. Kiitos siitä seurakuntaopiston väelle! Myönnän, että manailin jo (edellisen työni pahimman kilpailijan) tuotetta useamman kuin kerran ja kaipasin tuttua ActivBoardia ja sen helppoa kynän napautusta, mutta hei, pedagogiikka ja sisälöt menevät kuitenkin arjessa edelle! Opettelen siis uudestaan toisen valkotaulun ohjelmistoa ja kaipaan sitä edellistä, toisessa luokassa saan oman läppärini kiinni tykkiin ja ehkä USB -piuhankin, joten voin sitten käyttää minulle tuttua ja turvallista tuoteperhettä.

Tämäkin kokemus oli minulle tärkeä muistutus siitä, miten valmistelu, testaus, teknologia, IT -tuki, asentajat ja niin moni muu asia toimivat yhteen - tai eivät toimi. Vaatii oma-aloitteisuutta ja viitseliäisyyttä, että ottaa laitteet haltuun ja huolehtii siitä, että ne toimivat. Yleensä kun ne saadaan kerran kuntoon ja löydetään vika, homma kyllä alkaa pelittämään.

Lupaan seuraavassa blogissani päästä jo siihen ensimmäiseen tapaamiseemme, joka oli tuntemuksistani huolimatta upea ja virkistävä.